lauantai 29. elokuuta 2015

Kotona Tuorsniemen kartanossa, väsyneenä mutta onnellisena

Takana on ensin 12 tunnin lento Havannasta Moskovaan ja sieltä 1,40 h pyrähdys Helsinkiin, yöpyminen Glo-hotellissa lentokentällä, Lumi-kissan nouto maailman ihanimmasta hoitopaikasta Aitoosta ja ajo kotiin Tuorsniemeen, jossa olen juuri nyt väsyneenä mutta onnellisena.

En ole siis kadonnut minnekään. Kuuban olosuhteissa ei päivittäistä blogitusta voinut tehdä, eikä ollut syytäkään. Olin lomalla.

Internetin käyttö oli siinä ja siinä, ja se maksaa Kuubassa paljon. Kaikki maksaa. Turistin peso on kutakuinkin euron ja eurolla saa saman verran kuin Suomessakin eli eipä juuri mitään. Kahden rahan järjestelmä on käsittämätön.

Kymmenen päivää tukahduttavan kuumassa (lämpötila lähenteli neljääkymmentä) Havannassa vallankumousromantikkona on suoranaista työtä, joka vaatii hermoja ja luonnetta. Sitä ei minulta löytynyt tarpeeksi, herra Kreiviltä, kumppaniltani kyllä. Onhan häntä itseään luultu maailmalla joskus jopa Che Guevaran veljeksi. Nyt en kuitenkaan ryhdy kirjoittamaan matkakertomusta, sillä olen siihen liian väsynyt.

Sen verran laitan kuitenkin kuvia, että voitte nähdä kaupungin kauneuden, tosin alati rapistuvan, toisaalta alati rapistuksesta eheytyvän. Pientä yritystä löytyy laittaa kaupunki kuntoon.

Ihmiset ovat rutiköyhiä ja se näkyy katukuvassa. Hevoset, aasit, riksat, 50-luvun amerikanraudat ja vanhat mosset & ladat vaeltavat sulassa sovussa rinta rinnan che-rihkamaa myyvien havannalaiskauppiaiden kanssa. Kyllä: lähes kaikki myytävä krääsä on varustettu vallankumouksen kärkimiehen ja sissijohtajan Che Guevaran kuvalla.
                                          Ei taideteos, vaan arkipäivän pyykinkuivatusta havannalaisittain.
  Taustalla hotellimme, edustalla vain yksi sadoista vanhoista amerikanraudoista, joista laitetuimmat toimivat takseina.
                                      Minä hotellihuoneessani ja päässä tietenkin turistihattu.
                                     Kaulakoru, 3 turistipesoa eli hieman alle 3 euroa. Jotain siis edullistakin.
                                                        Kadunvarsien kasviviljelyksiä.
                              Vanhoja autoja jaksoi ihastelle viisi päivää, sitten katse siirtyi rakennuksiin.
                                                     Hotellin sisäaulasta.
                                  Naapurihotellin katolta oli näin hulppea näkymä Havannan keskustaan.
                                                  Tappava kuumuus panee asfaltinkin pehmenemään.
                                       Arkkitehtuurissa voi aistia ranskalaishenkisyyttä.
        Kauniit talot ja niiden maalaukset ihastuttavat, mutta katujen löyhkä on sanoinkuvaamaton.
                                      Ja romu kulkee vain, kulkee...
                                                  Talojen entisöinti aloitetaan peruslukemista.
                                      Viehkoja ravintoloita löytyy, mutta annokset ovat kalliita.


     Viimeisenä lomailtana nautin tonnikalafileetä ja istuin säätilaa (+34) uhmaten ulkotilassa terassilla.

                                        Herkullinen tunafilee ja grillattua banaania.
                                                                     Sekaan vain.
                                                     Viimeiset mojitot ennen kotiinlähtöä.
 Aeroflotin businessclasissa aamiaisen kanssa nautin lasillisen "raikasta" (aitoa) samppanjaa. Tässä vaiheessa kotimatkaa on jäljellä vielä muutama tunti.


1 kommentti:

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...