sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kartanon hiljaiseloa

Syksy saapui kahdessa päivässä kuin leikaten. Yhtäkkiä puiden lehdet alkoivat kellastua ja puuskainen tuuli riepotteli pihasembroista tuhansittain kuivuneita neulasia laajalle alueelle pihaan. Neulasmatto on paksu. Oikeastaan neulaset ovat todella kauniita maata vasten. Ne myös tuoksuvat hieman mäntyöljylle.
Haravoin ne kasoihin ja kuljetan katoksen alle, etteivät pääsisi kastumaan. Säästän ne jouluseimen rakenneaineiksi. Niitä on ainakin kolme kottikärryllistä.

Kartanon hiljaiselo tarkoittaa sitä, että nyt ei olla remontoitu. On nautittu hämärtyvistä illoista ja pimeistä öistä, joita kuitenkin valaisevat tuhannet taivaan tähdet, jos vain pilvipeite antaa myöten.  Otavassa on edelleen seitsemän tähteä. Voin ne laskea ilta illan jälkeen istuessani patiolla.
Jos tahtoo puolukkaan  - ja kukapa ei tahtoisi - voi ottaa noin 100 askelmaa ja todeta olevansa hirvikärpäsvapaassa metsässä, jota myös puolukkamereksi voisi nimittää.
Eipä aikaakaan, kun jo pari ämpärillistä on kerätty. Ja saman tien siivottu. Tekisikö puolukkasurvosta vai pakastaisiko puolukat sellaisenaan ja ottaisi vähitellen käyttöön? Nämä ovat sellaisia ongelmia, joita juuri tällä hetkellä pohdin. Pieniä vai isoja? No, pieniäpä hyvinkin, mutta juuri sopivia hämärtyvälle syysillalle, kun mieli on laiska ja liikkeet viipyileviä.

Kun siivosin puolukoita pihalla, naapurin emäntä käski tulla katsomaan ja kokeilemaan, miten pellavan varresta irrotetaan lehdet ja siemenkodat. Se on rohkimista ja apuna käyteään rohkalautaa. Tässä tapauksessa se on penkki, jossa rohkijat istuvat vastakkain kuin Joukahainen ja Väinämöinen. Rohkitaan sitten vuorotellen sopivan kokoisesta pellavanipusta siemenkodat pois. Rohkijoiden välissä on muutamapiikkinen rautaesine, jonka läpi siemenkodat riivitään. Siemenkodat lennähtelevät helisten maahan valkoisen kankaan päälle.

Kovin on naapurin emännällä hieno kauneudentaju. Voitte sen itse todeta katsoessanne, miten kauniisti hän on asetellut pellavat vasten kiviseinän muuria. Joku muu olisi saattanut ne läiskäistä miten vain, mutta hänpä haluaa nähdä asiat toisin. Minne vain katse hänen tilallaan osuu, sieltä silmä löytää aina miellyttävää katseltavaa.

Jokaiselle päivälle löytyy oma onnensa. Tänään onni lymysi pellavan ja puolukan ympärillä. Miten onnellinen olenkaan myös siitä, että opin täällä asuessani joka päivä jotain uutta ja maanläheistäpä tietenkin.
                                                  Katse löytää kaunista.




                                         Siemenkodat erotetaan varresta rohkimalla.

                                      Pellavansiemenet piileskelevät vielä siemenkodissa.

                                               Puolukat ovat tämän päivän onni.

 Pellavat levitetään maahan, jossa ne saavat viipyä niin kauan, että pellavan kuitu irtoaa varresta helposti.





         
     
      
     

    1 kommentti:

    1. Hei pitkästä aikaa :)
      Mielenkiintoinen postaus pellavasta - oppii lukijakin uutta. Aivan upea tuo kuva pellavista ikkunan alla muuten! Wow!

      Toivottavasti sateet eivät nyt liikaa teitä piiskaa. Täällä sataa tänään, mutta muuten ollaan kyllä saatu nauttia suloisen suvisesta syyskuusta. Ruohosipulikin kukkii taas :)

      Mukavaa viikkoa!

      VastaaPoista

    Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

    Antiikkipöydän öljyäminen

    Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...