Silkkikukat sinnittelivät kukkimaan

Löysin heinäkuun lopulla avaamattoman pussin, joka sisälsi silkkikukan siemeniä. Meillä on kartanon parkkipaikan vieressä iso rautapata, jossa oli jo valmiiksi multaa. Riuhdoin rikkaruohot irti, siistin mullan ja ripottelin siemenet itämään. Unohdin koko homman. Pussin kyljessä luki, että silkkikukka kukkii kahden kuukauden päästä siementen laittamisesta.
Vähitellen joskus elokuun puolessa välissä näkyi pieniä taimia, sitten ne kasvoivat ja kasvoivat, mutta ajattelin, että pituutta vain.
Muutama päivä sitten ilmestyivät pulleat nuput ja tänään kukkapata on loistossaan. Ihania kukkia. Ja kiitos niille, kun vielä jaksoivat sinnitellä syksyn pyörteissä. Tänäänkin on melkoinen tuuli ja hennot kukat pyörivät kuin väkkärät tuulessa.

Kaalikeiton kypsyessä laittelin hieman puolukoita pakastepusseihin. Vähän säästin myös survosta varten. Olipa nostalgista survoa marjoja äidin tai peräti mummon vanhalla puusurvijalla tai paremminkin nuijalla. Se on ollut myös kaunis koriste keittiössä.

Aurinko paistaa ja lämpöä on lähes kuin kesällä. Vain puuskainen ja kylmä tuuli, maahan tippuvat omenat ja kellastuvat pihakoivut kertovat syksystä. Miten voikaan olla niin kiva olo!

                                               Silkkukat puhkesivat kukkaan.

                                                      Olenpa minä hento ja kaunis.

                             Puolukkasurvos teon alla äidin vanhalla puunuijalla.

                                                                  Pakastimeen menossa.