Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Kaappien hyllyiltä kaunista

Maalausten välissä ihastelin astiakaappieni sisältöä, kun niin somasti aurinko paistoi. Olen ryhmitellyt kaappien sisältöä värien ja teemojen mukaan. Lasikaappien on syytä olla jonkinlaisessa järjestyksessä, koska sisältö näkyy läpi. Tässä vain muutama väritilkku näytteeksi.                  Mitenkään sen kummemmin en ole Mariskoolien keräilijä. Nämä tulleet lahjaksi.                  Kultareunaisia laseja käytän vain harvoin, esim. aidon samppanjan maistelemiseen.                                      Minulla on tarjottimia joka lähtöön.                                               Nämä ovat olleet minulla jo parikymppisestä.                          Kun siskon syysloma päättyi kartanolla, hän haki emännälle ruusukimpun.

Tiskipöytä kiinnitetty ja vettä tulee

Tänään olin aikeissa aloittaa vihdoin laattalattian saumaamisen. Kiillolta tuli eilen lattiasaumalaastia kymmenen kilon ämpäri. Kun sitten luin käyttöohjeet, laasti pitäisikin sekoittaa koneellisesti, ei käsin. Sitä vispilää en satu omistamaan. Edellisissä laastinsekoituksissa se on ollut lainassa. Tähän hätään en lähde lainailemaan, enkä vuokrailemaan, joten tein muita puuhia. Maalasin seinää ja saumasin valkoisella laastilla (käsin sekoitettavalla) tiskipöydän yläpuolella olevan tiilirivin. Hankin myös eilen akryylisaumausmassaa, jota pitäisi vielä "ampua" tiskipöydän reunan ja tiiliseinän saumojen väliin. Se homma tyrehtyi kasaan, koska en jostakin syystä osaa käyttää koko pistoolia. Viimeksi kun laitoin kylppärin lattian ja nurkkien saumoja, tein sen ilman pistoolia. Olisinko voinut tehdä? Dementia iski juuri nyt. Pitää katsoa netistä, jos löytyisi seikkaperäiset ohjeet pistoolin käytölle. Jotain kuitenkin sain tehtyä. Enää keittiö on vailla listoja. Uunin muuri pitä

Lattian laatoitusta

Nyt se alkoi: yläkerran tulevan keittiön lattian laatoitus! Kerralla edettiin huima askel remontissa, kun saatiin laatat laitetuksi  - ainoastaan leikkausta vaille olevat laatat jäivät laittamatta, koska huomasimme, etteivät laatat katkea säntillisesti tavallisella käsileikkurilla. Tarvitaan timanttileikkuri ja vesiallas. Maanantaina jatketaan, kun ensin kiiruhdan Ramirentiin vuokraamaan leikkuria. Saumalaastin tilasin eilen Kiillolta ja odotan laastia saapuvaksi viimeistään tiistaina. Keittiöstähän laatoitetaan vain toinen puoli eli kaminan ja keittiöosan edustat ja aluset. Muu osa jää puulle, jonka maalaan valkoiseksi. Keittiöstä tulee siis selkeästi mustavalkoinen emäntänsä lailla. Juttu on tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa.                                          Isot tummanharmaat laatat ovat asettuneet keittiön lattialle.                                           Saumaan laatat maanantaina tai tiistaina.                                      Kiilto toimitti latti

Huoneet odottavat yöpyjiä

Hassua, minulla on jo monta huonetta täysin kunnostettuna ja sisustettuna kartanon yläkerrassa, mutta huoneet ovat tyhjillään. Edes itse en ole yöpynyt niissä, käväissyt silloin tällöin vain. Eniten minua kiinnostaisi nukkua Maria Charlottan huoneessa. Siellä odottaa puhdas kylpytakki ja puhtaat valkoiset lakanat ja pyyhepinot. Kylpyhuoneen sisustuksessa on käytetty vanhoja emalivateja, vakkoja, tauluja ja puupenkkejä. Tauluilla ja muulla rekvisiitalla yritän häivyttää vanhat seinälaatat pois pääroolista. Jossain vaiheessa, kun saan muut hommat etenemään, paneudun myös yläkerran kylppärin remontointiin: vaihdan laatat seinistä ja lattiasta sekä hankin suihkukaapin. Markkinoilla olevat kaapit ovat aika tylsän näköisiä ja liian isokokoisia pikkukylppäriiini. Ja taitaapa tuo hintapuolikin olla kynnyskysymys...                                              Maria Charlottan huoneessa on paljon vanhoja esineitä.                                             Valmis huone ja puhtaat tuok

Keittiörempan ikuisuusprojekti jatkuu

Pysyin tikkaiden kolmannella rapulla. Pää ei haljennut eivätkä jalat katkenneet. Saumaukset sen sijaan ovat kunnossa. Sanoisinko, että en ihan äkkiä keksi kauniisti sanottu kenkumpaa hommaa. Tehty mikä tehty. Tulos voi läheltä katsottuna olla kamala, kaukaa ja ilman laseja katsottuna ihan hyvän näköinen. Piste. Lakaisin lattian ja otin suojapaperit pois. Sen jälkeen vedin vielä mönjää eli Kiillon vesieriste Kerafiberiä tiilten alapuolelle jääneeseen osaan. Siinä kohdallahan oli lauta pitämässä tiilille tukea. Parin tunnin päästä vedän vielä toiseen kertaan. Mittalin, miten seinän edustalle mahtuvat tiskipöytä, liesi ja työtaso. Vaikka ahtaan näköiseltä näyttää, peräti 120 cm pituinen työtaso/pöytä mahtuu hellan viereen ulottuen tapettiseinään. Ei siis mitään hätää. Tapettiseinälle tulee makasiinin vintiltä aivan ihastuttava pitkä puinen ja veistämällä koristeltu lautas/astiahylly. Käyn sen tänään repimässä seinästä irti. Tiskipöydän raakalautajalat maalasin jo aiemmin tummanharma

Retro de Namur -tiilten saumaus lähes valmis

Työ tekijäänsä neuvoo. Kun kehittelin eilen hyvän tiilten saumaamistekniikan, tänään tuntuikin homma sujuvan nopeammin.  Niskat jumissa kylläkin. Olisikohan saumaaminen pitänyt aloittaa ylhäältä? Järki sanoo, mutta näillä mennään. Yletyin lypsyjakkaralla lähes ylös saakka. Tosin sokkona laitoin sen toiseksi viimeisen rivin. Ylin rivi jäi saumaamatta. Pitänee uskaltautua taloustikkaiden kolmannelle rapulle. Hui! Jääköön tuo uskallusteko huomiselle. Tulevassa keittiössä on melkoinen sotku. Tiskipöytä, jonka siis irrotimme navetasta, on toiminut työpöytänä: sen päällä olen sekoitellut laastit. Joka puolella huonetta on laastinpalasia ja laastipölyä. Otan huomenna käyttöön teollisuusimurin, ja siivoan kerralla koko huoneen, jotta pääsemme laatoittamaan lattian. Hyvin on eläväinen tuo Retro de Namur -tiili. Sehän matkii vanhaa purkutiiltä. Yksikään tiili ei varmaan ole tismalleen saman näköinen. Sumuttelen saumauksia hieman, ettei laasti kuivu liian nopeasti. Sen jälkeen pyyhin märällä

Tiiliseinän saumausta urakalla

Nytpä taas tiedän, mitä on työ vuorotta tai urakalla. Lähes neljä tuntia yhteen menoon saumasin yläkerran tulevan keittiön seinää. On se vaan maailman hitainta puuhaa, vaikka otin rennon otteen ja kehitin mielestäni nopean saumaustavan. Tärkeintähän on, että laasti on sopivan jäykkää. Löysä laasti roiskuu ja sottaa. Myös sopivan jäykkä laasti sottaa. Pölyä ja laastin rippeitä on lattialla kerros. Kippasin ensin isolle metalliselle lastalle laastia, josta työntelin sitä saumausraudalla rakoihin. Joskus kävi niin hyvä tuuri, että laasti upposi kauniisti sisään ja kertasivelyllä jäi kauniiksi ja tasaiseksi. Tosin tuon tasaisuuden myöhemmin rikoin parin sentin levyisellä puutikulla rosoisemmaksi, jotta saumaus näyttäisi vanhalta. Wienerbergerin käsinlyödyillä Retro de Namur -sisustuslaatoillahan on tarkoituskin  luoda vanhanaikaisen tiiliseinän tunnelma. Pystyvälit olivat kaikkein hankalimmat, sillä saumausrautani kahva oli liian pitkä. Lyhyempi kahva olisi antanut mahdollisuuden tarke

Auringon hymyä huoneissa

Aurinko siirtyy huoneesta toiseen nopeaa tahtia näin aamuisin. Tuskin ehdin kameraa hakea yläkerrasta, kun jo parhain päivänsäde oli kaikonnut makuuhuoneesta. Jos tunnustan, heräsin siihen, kun aurinko heijastui vuoteeni päässä olevasta vaatekaapin peilistä silmiini. Kello oli tuolloin hieman vaille yhdeksän. Juhlasali on niin pimennossa vaahteroiden varjossa, ettei siellä ole koskaan valoisaa. Pienen pienet säteet sentään löytyivät päätyseinältä. Yläkerran harmaa nurkkahuone, jota myös Anna Margarethan huoneeksi nimitetään, sen sijaan suorastaan kylpi auringossa. Olisin kuvannut muutkin yläkerran huoneet, mutta kamera sulki itsensä ja ilmoitti, että akku on finito. Uusi aamu jälleen ja näyttää siltä, että joudun tästä pikaisesti sottahommiin. Kukaan ei missään eikä koskaan ole varoittanut siitä, miten hidasta ja vaikeaakin tiilten saumaaminen on.  Laastin pitää olla todella sopivan paksuista, ei liian löysää eikä liian tanakkaa. Saumausraudan tulee olla sauman levyinen. Mitä lev

Uusi aamu työhuoneessa

Aurinko ilmestyi juuri metsikön takaa ja paistaa täydeltä terältä yläkerran työhuoneeseeni. Ulkoa ennen pakkasia sisään tuotu kahvipensas alkoi heti kärvennellä sisällä ja pudottaa lehtiään. Hienoa aloittaa päivän työt. Kun vilkaisen välillä ikkunasta, näen alapuolellani vanhan kellarin katon, joka pysyy huurteisena iltapäivään saakka. Maalla vuodenaikojen vaihtelut ovat seurattavissa nonstoppina, livenä. Ei tarvitse matkustaa nähdäkseen, missä vaiheessa luonto on milloinkin. Aurinkoista työpäivää ja päivää itse kullekin. Pitää olla onnellinen jokaisesta terveenä eletystä päivästä.     Aurinko tuli juuri esiin ja luo säteitään työhuoneeseeni. Kattorempan jäljiltä ikkunat ovat ulkoapäin tosi likaiset. Pitänee pestä ennen lumentuloa.                    Työhuoneeni sohva on kutsuva, mutta tuskin antaudun sen houkutuksille tänään.

Mönjää eli vedeneristettä kehiin!

Homma edistyy hitaasti mutta varmasti. Tänään laitettiin viimeiset Wienerbergerin sisustustiilet seinälle yläkerran keittiöön. Sen jälkeen tehtiin vesieristys Kiillon Kerafiber-vedeneristeellä tiskipöydän takaseinään ja osalle lattiaa. Nurkat käsiteltiin huolellisesti Kiillon nurkkavahvikenauhalla. Kävin ostamassa jo tänään valkoista saumauslaastia tiiliseinän saumaamiseen. Ostin myös saumaraudan ja heti kun tulin kotiin, huomasin, että olinkin jo sellaisen hankkinut alkukesästä. No, huomenna palautan tuotteen tarpeettomana. Huomaattehan, että mielessäni on ollut tiilien saumaaminen jo alkukesästä. Mönjän eli Kerafiber-vedeneristeen levitin juuri äsken toiseen kertaan seinän alaosaan ja lattialle. Nenälläni oli hengityssuoja, silmillä lasit ja käsissä hanskat. Työvaatteiksi kävivät rikkinäiset taitsit ja siivouspaita. Kun huolellisesti sivelee mönjää, se ei räisky eikä roisku. Hienon väristä turkoosia! Tulikin mieleen, että lattia voisi hyvin olla tuon värinen. Tällä kertaa kuite

Kiilto ison lattialaatan asennus / Laying large floor tiles

Huomenna päästään asentamaan mustia laattoja yläkerran keittiön lattialle. Hyvä katsoa ensin videolta, miten homma tehdään oikeaoppisesti ja turvallisesti.

Isän vanha hattu on niin rakas

Vaikka kuinka sanotaan, että musta on liiankin synkkä vaatevärinä, minä olen tyytyväisin pukeutuessani mustaan. Näin on aina ollut, teinistä lähtien. Yhtä kauan olen käyttänyt päässäni olevaa miesten, tarkemmin sanottuna isäni lierihattua. On niitä minulla useampikin. Vaihtelen niitä mielialojeni mukaan. Hatussa on hyviä puolia: sillä voi peittää lässähtäneet hiukset, sillä voi nostattaa mielialaa, sillä voi täydentää pukeutumisesta. Mustiin vaatteisiin ja sinisiin silmiin sopii vallan hienosti siniset korut. Kuvan koru taannoiselta Kuuban-matkaltani Havannasta.                                          Isän tyttö mä oon. Isän hattu on rakas.                                                     Musta pitää minut minänä.

Kartanon huussi uudistui

Tämä on jo vanha juttu, mutta  vasta nyt laitan pari kuvaa uudistuneesta kartanon huussista. Se oli pölyttyneenä odottanut vuosikymmeniä, että joku tulisi ja laittaisi paikat kuntoon. Huussin alusta oli täynnä piharoskia. Sitä tyypillistä "tavaraa", mitä huusseissa yleensä on, oli vähemmän ja sekin oli varsin iäkästä ja hajonnutta. Ei siitä tosiaan sen edempää. Naapurin emännän kanssa lapioimme ensin alustan typötyhjäksi. Pihalehtiä ja puiden oksia ym. hajoavaa puutarhajätettä kertyi kaksi traktorin lavallista. Onneksi huussin alusta oli valettu betonilla. Siihen nimittäin oli helpompi rakentaa teline, jonka päälle "istutettiin" Biolanin Easylett-kuivakäymälä. Se on tarkoitettu juuri vanhoihin huusseihin. Eeasylett-kuivakäymälän elementit, säiliö ja istuinosa  tulevat täysin kiinni vanhan huussin jo olemassa olevaan istuinreikään. Mikään täysin helppo asennettava kuivakäymälä ei ole, sillä sen korkeus pitää täsmätä täydellisesti huussin reikään. Jos ei täsmää,