perjantai 9. lokakuuta 2015

Auringon hymyä huoneissa

Aurinko siirtyy huoneesta toiseen nopeaa tahtia näin aamuisin. Tuskin ehdin kameraa hakea yläkerrasta, kun jo parhain päivänsäde oli kaikonnut makuuhuoneesta. Jos tunnustan, heräsin siihen, kun aurinko heijastui vuoteeni päässä olevasta vaatekaapin peilistä silmiini. Kello oli tuolloin hieman vaille yhdeksän.

Juhlasali on niin pimennossa vaahteroiden varjossa, ettei siellä ole koskaan valoisaa. Pienen pienet säteet sentään löytyivät päätyseinältä.

Yläkerran harmaa nurkkahuone, jota myös Anna Margarethan huoneeksi nimitetään, sen sijaan suorastaan kylpi auringossa. Olisin kuvannut muutkin yläkerran huoneet, mutta kamera sulki itsensä ja ilmoitti, että akku on finito.

Uusi aamu jälleen ja näyttää siltä, että joudun tästä pikaisesti sottahommiin. Kukaan ei missään eikä koskaan ole varoittanut siitä, miten hidasta ja vaikeaakin tiilten saumaaminen on.  Laastin pitää olla todella sopivan paksuista, ei liian löysää eikä liian tanakkaa. Saumausraudan tulee olla sauman levyinen. Mitä leveämpi sauma, sen enemmän menee laastia.

Minun tiiliseinässäni on todella leveät saumat, ja tietty laastia kuluu paljon. Kaupasta hakemani kahden litran tölkki ei riittänyt mihinkään, vaikka myyjä laski sen riittävän hyvinkin. Hain sitten kesken töiden kymmenen kilon säkin. Eiköhän sillä pärjätä.

Eniten, amatööri kun olen,  remontissa ärsyttää se, että koko ajan saa hakea rautakaupasta jotain. Milloin puuttuu mitäkin. Ja sitten kun ostaa jonkin tavaran ja tulee kotiin, huomaa sen olevan väärän. Remontissa on pidettävä myös pausseja. Ei vain henkisiä sellaisia, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät rahat riitä.

Minua myös ärsyttää se, että kaupoissa on aina meneillään jokin hintahässäkkä tai -hulina. Nopeaan asioimiseen ei ole mahdollisuutta, kun ihmiset säntäilevät sinne tänne tarjousten perässä. Eilenkin huomasin, etteivät ne tarjoukset edes ole hyviä. Koskaan en itse ostaisi niillä hinnoilla mitään.

Ärsytykset sikseen ja aamukahville mars!


                    Kauniita unia nähneenä nousin uuteen päivään jälleen auringon herättämänä.
                        Juhlasalin valoisin hetki on aamulla, mutta valo pakenee pian talo sivulle.
                                    Aamu yläkerran Anna Margaretha -nimisessä huoneessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...