Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Sama pää, sama kampaus koko elämän

Pakko tehdä tällainenkin päivitys. Jotkut uskovat, että ihminen vanhetessaan luo itselleen vanhan oloisen tyylin. Esimerkiksi hiusten suhteen. Ikääntyvä nainen ei voi pitää pitkiä hiuksia. Miksi ei? En ole saanut yhtäkään selkeää selitystä. Minulla on ollut puolipitkä tai pitkä suora tukka läpi elämäni. Otsatukka on joskus ollut lyhyempi kuin nyt, ja joskus hiukseni ovat ulottuneet puoliselkään. Kävin kampaajalla eilen Helsingissä. Normaalisti kampaajat moittivat asiakkaan hiuksia kuiviksi. Niistä on pakko "napsaista" ainakin kymmenen senttiä. Tällä kertaa kampaajani aloitti heti sanomalla, että hiukseni ovat tosi hyväkuntoisen tuntuiset, kiiltävät ja terveet. Mitäpä jos ei leikattaisikaan kuin puolitoista senttiä. Olin hämmästynyt. "Oletko syönyt joitain vitamiineja tai mitä olet tehnyt hiustesi eteen", hän kyseli. En oikeastaan ole tehnyt muuta kuin harventanut pesukertoja, ennen pesin hiukseni lähes joka toinen päivä, nykyään neljän päivän välein. Eikä sil

Puhdasta uutta lunta länsirannikolla

Länsirannikolla lunta! Piha ja puutarha ovat kauttaaltaan lumihunnun peitossa. Pikkulinnut tulevat ikkunan taakse anelemaan ruokaa. Toki sitä oli vietävä. Kaminassa polttelen koivuklapeja, joita hankin jo hyvissä ajoin ennen kylmiä ilmoja. Alakerran keittiön varaava takka luo kodikasta lämpöä ruokasaliin saakka. Eteisaula ei pysy lämpimänä patterin avulla. Seinät falskaavat pahasti. Onkin pidettävä keittiöön ja kirjastoon vievät ovet kiinni. Eteisaulasta mennään ulos pienen eteisen ja verannan kautta. Niissä on jääkylmää. Nykyään uusissa taloissa toimii ulko-ovelta lähtien lämmitys. Kesällähän toukokuusta syyskuuhun tuota kylmyyttä ei huomaa. No, tässä kuvia ulkoa vielä niin kauan kuin lunta on. Lämpimämpää on luvassa. Se vaikuttaa myös heti eteisten lämpötilaan.                           

Talven taikoja mökillä

Hei pitkästä aikaa! Olen viimeistellyt yläkerran keittiön kuvauskuntoon ja aika on mennyt siinä tiiviisti. Tuloksen näette pian ilmestyvässä, mielestäni ihanassa, maaseudun elämään keskittyvässä Farmi-lehdessä. Ilmoittelen sitten, koska lehti on jakelussa. Pieni mökkimme on jäänyt vähälle käytölle kartanolla tehtävien kunnostustöiden vuoksi, anteeksi rakas mökki. Rakas mökki -ideoita ja unelmia oli järjestyksessä toinen kirjoittamani kirja yhdeksän vuoden takaa. Kirjasta otettiin peräti kolme painosta, viimeisin on pehmeäkantinen vedos. Itselleni jäi yksi kirja, ensipainosten kovakantinen. Selasin sitä eilen ja luin tarinoita, jotka antoivat kuville pohjaa. Käykääpä kirjastossa lukemassa ja katsomassa! Huomasin, miten mikään ei ole vanhassa mökissä muuttunut. Sama kauneus, sama rauha, sama tunnelma kuin vuosien takaa. Sisustajan tehtävänä onkin välittää tunnelmaa, etsiä ja laittaa yhteen sellaisia asioita, jotka yhdistyessään viestivät hyvää oloa, lämpöä, turvaa ja kotoisuutta. K

Ruosteista ja rouheaa

Fiilistelen jo täysillä yläkerran lattialistoja valmista vaille keittiöni sisustusta. Tänään noudettiin ulkokatoksen alla virttynyt vanha puulaatikko, jossa toden totta aika näkyy. Laatikon kannesta löytyy useaa eri väriä, mutta täysin sattumaa, että ne stemmaavat keittiöni väreihin, tapettiin ja vanhaan uunin muuriin. Ruosteinen vaaka ja antiikkinen marjanpoimuri löysivät paikkansa puulaatikon päältä. Tähän asti ne ovat levänneet vuosikymmeniä käyttämättöminä, yksinäisinä ja poissa ihmisten silmissä jossain varaston nurkassa. Olen kuitenkin niitä kuljettanut mukanani koko elämäni, joten siinä mielessä niitä ei ole hyljätty, vaan pantu sivuun odottamaan TÄTÄ PÄIVÄÄ! Huomenna viimeistellään sisustusta, laitetaan liesituulettimen pöntöt ilmastointikanavaan kiinni ja kehitellään jostakin kaappitilaa kattiloille ja astioille. Kaikki eivät voi olla esillä avohyllyillä. Tapetti "Kukko" Pihlgren & Ritola. Juttu tehty yhteistyössä Tapettitehdas Oy:n kanssa.           

Keittiöremppaa

Yläkerran keittiössä on vanha UPO-kamina. Etsin siihen tulenkestäviä luukkuja. Nyt kamina on varustettu heppoisilla ritiläluukuilla, jotka kissakin osaa aukaista säpistä. Lumi-kissani jo käväisikin kaminan sisällä ja nokesi itsensä pahasti. Shampoopesukaan ei puhdistanut täysin valkoista turkkia. No, mitäs tänään tehtiin? Maalasin pahasti lohkeilleen muurin valkoisella maalilla. Tikkurilalta oli parahiksi tullut markkinoille tähän hommaan täsmätuote: MUURI TAKKA- JA PALOMUURIMAALI. Ennen maalausta muurin ongelmakohdat eli lohkeilut piti tasoittaa. Se tehtiin Kiillon FLOORFIX LATTIALAATTALAASTILLA, koskapa sitä oli jäänyt sen verran lattian toissaviikkoisesta laatoituksesta. Olin jo aiemmin säästänyt muurin sivuseinän tilkkeet eli kaikenlaista paperia, tapetinpätkää ja sanomalehdensivua oli liimattu muuriin kiinni ennen kuin siihen oli asennettu peitelevy. Tätä en ymmärtänyt lainkaan.  Miksi puulevyä oli laitettu muuriin kiinni ja miksi palomuurirako oli täytetty. Minusta tuo sein

Lattialaattojen saumaus

Eilen iltapäivällä ennen pimeän tuloa se sitten tapahtui: ryhdyin vihdoin saumaamaan yläkerran tulevan keittiön laattalattiaa. Kiillolta oli jo edellisellä viikolla saapunut kymmenen kiloa ämpäri lattiasaumalaastia (248 hiilenharmaa). Vispasin muovivispilällä laastijauhon haaleaan veteen puhtaassa ämpärissä. Konevispilää suositellaan. Hieman mustaa pölyä lensi ympäristöön, kun mätin laastia pikkulapiolla ämpäriin veden sekaan. Arvon Kreivi kävi pian imuroimassa mustan pölyn pois teollisuusimurilla. Sanoin, että rapatessa roiskuu, eikös tärkeintä ole, että vihdoin tapahtuu! Hän huomautti, että rakennustyömailla ensiarvoisen tärkeää on siivous. No, siivoa ihmeessä, vastasin. Pientä sanailua esiintyy remontin yhteydessä, se myönnettäköön. Kun teen, niin teen. Silloin tapahtuu. En halua kuulla silloin mitään moitteita. Minulla oli yllä remonttivaatteet, joten ei ollut tarvetta suojautua roiskeilta. Konttasinkin lattialla saumatessani. Saumaaminen oli muuten mukavaa puuhastelua. Tosin ra