maanantai 2. marraskuuta 2015

Lattialaattojen saumaus

Eilen iltapäivällä ennen pimeän tuloa se sitten tapahtui: ryhdyin vihdoin saumaamaan yläkerran tulevan keittiön laattalattiaa. Kiillolta oli jo edellisellä viikolla saapunut kymmenen kiloa ämpäri lattiasaumalaastia (248 hiilenharmaa). Vispasin muovivispilällä laastijauhon haaleaan veteen puhtaassa ämpärissä. Konevispilää suositellaan.
Hieman mustaa pölyä lensi ympäristöön, kun mätin laastia pikkulapiolla ämpäriin veden sekaan. Arvon Kreivi kävi pian imuroimassa mustan pölyn pois teollisuusimurilla. Sanoin, että rapatessa roiskuu, eikös tärkeintä ole, että vihdoin tapahtuu! Hän huomautti, että rakennustyömailla ensiarvoisen tärkeää on siivous. No, siivoa ihmeessä, vastasin. Pientä sanailua esiintyy remontin yhteydessä, se myönnettäköön. Kun teen, niin teen. Silloin tapahtuu. En halua kuulla silloin mitään moitteita.

Minulla oli yllä remonttivaatteet, joten ei ollut tarvetta suojautua roiskeilta. Konttasinkin lattialla saumatessani. Saumaaminen oli muuten mukavaa puuhastelua. Tosin ranne oli kovalla koetuksella, kun muovilastaimella vetelin laastia ees taas sekä sivu- ja pystysuuntiin, jotta laasti olisi mennyt jokaiseen raon sopukkaan. Vaatteeni eivät edes tuhriintuneet, vaikka möyrin lattialla laastin seassa. Osasin liueta sotan alta aina  pois.

Puolen tunnin kuluttua pyyhin nihkeällä sienellä laatat, mutta varoin hankaamasta itse saumauskohtia. Nehän kuivuvat pitkään. Kylläpä osasi tulla mustaa vettä. Sitä piti vaihtaa useaan kertaan. Lopuksi hankasin ohjeiden mukaan laatat kuivalla rätillä.  Kaunista jälkeä tuli. Taas minä osasin! Tasaisen kuivumisen takaisi se, että sumuttelisi saumoja pari kolme kertaa. En tainnut jaksaa sumutella kuin kerran.

Homma jatkuu niin, että seuraavaksi tulevat kaiketi listat lattiarajaan ja sen jälkeen asennamme lieden ja työpöydän paikalleen. Liesi on meiltä entisestä asunnosta, joten se ei ole aivan uusi, keraaminen kylläkin. Mustan uuden olisin halunnut, mutta nyt ei haluille anneta valtaa. Työpöydäksi katson jonkin vanhan puupöydän varastoistamme. Mitään kaapistoja ei todellakaan keittiöön tule. Saa nähdä, millä aikataululla edetään. Nyt pitäisi laittaa asiaan vauhtia. On jo marraskuu.

Juttu on tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa.
                                 Välillä istuin, välillä konttasin, mutta vaatteet eivät töhriintyneet.
                                  Sotku on melkoinen, mutta se kuuluu asiaan.
                                Muovilasta taipuu sopivasti kun tilkettä vedellään saumoihin.
                                 Pesun ja pyyhkimisen jälkeen lattia oli näin komea seuraavana aamuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...