Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Jouluna en kunnosta enkä sisusta - rakensin Jouluseimen

Vietämme jo toista joulua uudessa kodissamme Tuorsniemen kartanossa. Vanhan viljamakasiinin kellarin olen nimittänyt kappeliksi. Sinne rakensin viime vuoden tapaan Jouluseimen. Kotitekoisten, tallista löytyneisiin puukärryihin laitoin 1700-luvulta peräisin olevan arkun. Sen täytin naapurista saamillani oljilla. Jeesus-lapsen sain lahjoituksena eräältä FB-kirppisrsryhmän ystävälliseltä jäseniltä. Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä. Niitä on kappelin kaksi huonetta tulvillaan. Toin vanhaan ruukkuun pihamännyistä myrskyn pudottamia oksia. Ne tuoksuvat voimakkaasti, ja millepä muulle kuin joululle. Kun astun kappeliin, tulee mieleeni ensimmäisenä vanha ranskalainen, 1684 sävelletty Heinillä härkien kaukalon -joululaulu. Nytpä laulankin sen teille: Heinillä härkien kaukalon, nukkuu lapsi viaton. Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan. Helmassa äitinsä armahan nukkuu Poika Jumalan. Enkelparven tie kohta luokse vie  rakkautta suurinta katsomaan.

Maitojuustoa ja satakuntalaista kakkoa eli leipää

Olimme tänään joulutervehdyksellä kukkakorin kera kartanon entisen emännän luona tässä lähellä. Ilman kahvitusta ei talosta lähdetty. Satakuntalainen vieraanvaraisuus on koskettavaa. Tarinoimme niitä näitä ja kuulimme taas paljon talon entisestä elämästä. Ja nauruakin piisasi. Kun olimme lähdössä omiin joulutouhuihimme, emäntä lykkäsi käteeni lämpimäisiä, kuten kakkoa, pullaa sekä itse tehtyä maitojuustoa. Kiitollisina ja hämmästyneinä lähdimme kotiin. Olen niin onnellinen, että talostamme on pitänyt huolta juuri tämä ihminen ennen meitä.                        Satakuntalainen kotona valmistettu maitojuusto ja kakko sulavat joulusuussa.

Kynttilänjalka pienen joulutarinan aiheena

Tämän pienen joulutarinan myötä haluan jakaa lämmintä joulumieltä kaikille läheisilleni ja blogin lukijoille. Viime viikolla huomasin nettihuutokaupasta, että myytävänä on vihreä kynttilänjalka, joka toi minulle kaihoisat muistot vuosikymmenten takaa. Olin alle 10-vuotias ja halusin äidiltä saamillani joululahjarahoilla ostaa kylän pienestä sekatavarakaupasta kaksi aivan ihastuttavaa vihreää kynttilänjalkaa. Ne söivät pienen tytön lahjarahabudjetista lähes kaiken, mutta silti ostin ne äidilleni. Silloin ei tuon taivaallista ajateltu, kuka oli suunnittelija ja mikä mahtoi olla Iittala. Mutta Iittalan ja Kaj Franckin suunnittelemathan nuo Kartio-kynttilänjalat ovat. Muutamaa päivää aiemmin olin löytänyt kirpparilta kirkkaanvärisiä Kartioita pilkkahinnalla, mutta vihreään sisältyivät muistot lapsuudenjouluista ja äidistäni. Eikä tämäkään kynttilänjalka kallis ollut, euron vain. Lähes hävetti maksaa niin vähän, kun postimaksukin oli lähes kuusi euroa. Sitä ihmettelin suuresti, että jotk

Kuistin jouluilme

Vierasporstuaa ei käytetä joka päivä, mutta verannalle käydään joka päivä sytyttämässä joulutähdet. Tänään heitin porontaljan kesäisen ohjaajantuolin päälle, ja kerralla tuoli muutti ilmettään. Seiniltä kiidätin varastoon kukkataulut. Tilalle laitoin itse tekemäni kranssin ja kantrihenkisen lehmätaulun. Söpöt nallet toin ikkunalaudalle. Voisihan tuossa istahtaa ja ihailla tähtien tuiketta. Otava näkyy suoraan vasemmalla tuolista katsottuna. Unohdin mainita sukset. Niitä minulla on melkein joka huoneessa. Vanha juttu jo sisustusideana, mutta minä vain en pääse suksista eroon. Taisinpa olla ensimmäisiä toimittajia/sisustajia, joka otti ne sisustuskäyttöön kauan aikaa sitten.                                               Verannan suuret paperitähdet loistavat kauas.                                         Veranta on yhtä ikkunaa. Tuolista käsin voi ihailla tähtitaivasta.                          Heinänallet pääsivät vuosien pahvilaatikkoasumisen jälkeen ikkunalaudalle.  

Ilta joulukuussa

Pian on joulu ja auringonlaskujen aikaan taivas näyttää aivan samalta kuin elokuussa  -  liilalta ja punaiselta. Lämmintä on kuutisen astetta. Viikonvaihteeksi on luvassa jopa kymmentä. Pihassa ruoho on vihreää, harakat hyppelevät huvikseen, ja kesällä poikasiksi varttuneet varikset ovat jo isoja lintuja. Tulivat muuten moikkaamaan minua tänään lennellen pesäpuunsa lähellä.

Jouluvaloja sisälle ja ulos

Harmaa huone on harmaa. Mihin siitä pääsisi. Ripustin paristolla ja ajastimella toimivan led-lumitähtisarjan harmaan huoneen koristeverhoa somistamaan. Iloa,  valoa sekä paljon jouluista mieltä tuli palkinnoksi. Valoteho on hyvä vain jonkin aikaa, sitten tähdet vähitellen himmenevät. Ajastimen kanssa voit hieman säästää paristoja, sillä ajastin katkaisee virran ja sytyttää tähdet uudelleen 18 tunnin päästä. Jouluvalot saivat myös navetan edustalla omassa katoksessaan olevat vanhat maitotonkat. Havuköynnöksessä on kiitettävän pitkä johto, joka ylsi sisälle navettaan saakka. Ei tarvinnut temppuilla jatkojohtojen kanssa. Juttu on tehty yhteistyössä Airam Oy:n kanssa.                                          Joulun odotusta myös harmaassa huoneessa.                                              Ajastimella toimiva led-valosarja.                                                              Kitara, kuu ja tähdet...                                            Aul

Ruususytykkeet

Porilainen Päivi kerää kynttilänjämiä. Olen vienyt niitä hänelle jo pari pussillista. Onneksi olen säästänyt kynttilänpätkät  - kaikki löytää paikkansa, niin nämäkin. En olisi ikinä uskonut, mitä Päivi saa kynttilänjämistä aikaan. Luulin, että hän sulattaa ne ja valmistaa uusia kynttilöitä. Sulattaa kyllä, mutta ei tee uusia kynttilöitä, vaan sytykkeitä. Ja vieläpä ruusuisia sellaisia. Tänään kun vein hänelle pussillisen kynttilänjämiä, sain (vaikka en edes osannut toivoa) häneltä vastalahjaksi pussillisen ruususytykkeitä. Hurmaavia, eri värisiä ruusuja, joilla voi sytyttää tulet takkaan. Raaskiiko niitä käyttääkään? Ruususytykkeet näyttävät ihan leivoksilta. Päivi kertoo, että sytykkeiden teko-ohje on maailman yksinkertaisin. Teen ruususytyttimistä jutun lehteen. Laitan sinne myös ohjeen. Eli palataan asiaan jonkin ajan päästä, kun juttu julkaistaan.

Mitäs oville tehdään?

Kun yläkerrassa näyttää jo aika valmiilta lukuun ottamatta musiikkihuonetta ja käytävää, siirryn vähitellen remppaamaan alakertaa. Jätän keväälle vierasaulan ja kodinhoitohuoneen kiveä jäljittelevän muovimaton irrottamisen, sillä alta ei löytynytkään lankkulattiaa, vaan levyt. Niiden alla ei tietämäni mukaan ole kunnollista lattiaa, joten ratkaisuksi pitäisi kehitellä aivan jotain muuta. Onko se sitten parketin asentaminen aulaan ja kodinhoitohuoneeseen laatta, mene ja tiedä. Katse osui näitä miettiessä vanhoihin oviin ja kynnyksiin. Vanhojen talojen kunnostajat ja varsinkin sisustuslehdissä toimittajat vakuuttelevat kuluneisuuden puolesta. "Miten kauniita ovat maaleistaan rapistuneet ovet ja elämän jälkiä jättäneet kuluneet kynnykset." Niin minunkin mielestäni, mutta entäpä nämä  - katsellaan yhdessä. Ensin pesin kuistin, eteisen ja aulan ovet. Oikein jynssäsin kynsin ja hampain, kun piintynyt lika ei muuten lähtenyt. Olinko tosiaan jättänyt ovet pesemättä kun muutimme?

Kartano valaistui myös pihapuolelta

Eilen kartano valaistui paraatipuolelta, kun kaikkiaan 15 ikkunaa sai oman jouluvalonsa. Tänään virittelimme toisen verannan ikkunoille valtavat Ikean joulutähdet. Virittäminen oli melko helppoa, mutta tähtien kokoaminen oli jo oma juttunsa. Nehän ovat kaupassa litteästi pakattuja. Sakarat pitää avata varovasti ja kehikko nostaa ympyräksi niin ettei repeämiä tapahdu. Ensimmäinen tähti lensi jo kerran lattialle. Herra Kreivi ei onnistunut tähden yhdistämisessä kannattimeensa. Tähti repesi monesta paikkaa. Eniten harmitti, että pienet kiinnitysreikien kohdat repeilivät. Sitten minä tartuin toimeen. Luin ohjeet huolellisesti. Herra Kreivi teki virheen siinä, ettei laittanut lampunkantaa johtoineen ensin koukusta roikkumaan, vaan yritti sylissä saada lamppuosan kiinnitetyksi tähteen.  Minä löysin kirjaston katosta koukun. Siinä riippui hauska, valoilla koristettu pyörivä diskopallo, jonka nostin varovasti pois lattialle ja siinäpä taitaa olla edelleenkin. Asetin johdon koukkuun. Seura

Mitäpä ei tekisi ihanien jouluvalojen eteen

Varastoimisen aikana oli siis peräti neljä joulutähden lamppua päättänyt sanoutua tehtävästään irti. Eipä siis kerralla voinut virittää kuin neljä tähteä ikkunoihin. Valitsin kartanon kaksi salia. Kummassakin salissa on kaksi suurta, kuusiruutuista ikkunaa. Luulin, että varalamppujen hankkiminen on harmiton juttu. Lähellä olevaan Terraan ja myyjälle palanut vanha lamppu kouraan. Hän esitteli kohteliaasti yli seitsemän euroja maksavia ledejä, joilla on pitkä palamisaika, useita vuosia. En halunnut kuitenkaan panostaa nyt lamppuihin  - halusin vain halvat varalamput. Mutta mikä tahansa lamppu ei käy mihin tahansa jouluvalokapineeseen! Jokaisella valolla on omat lamppunsa, niin myös näillä ihanilla, metallisilla joulutähdillä. Pitkän etsimisen jälkeen myyjä iski käteeni neljä kahden ja puolen euron hintaista lamppua, mutta huomautti, ettei lamppujen palamisaika ole alkuunkaan samaa luokkaa kuin ledien. Minä jo hieman häpesin nuukuuttani, mutta en antanut periksi. Kymppi neljästä piene

Kelkka koristaa terassia

Joulukuun toinen. Aurinko herätti. Kuuraa maassa hivenen verran. Sateella terassille kannettu vanha potkukelkka on valmiina lähtöön eli koristamaan joulupihaa, olkoon se sitten valkoinen tai musta. Räntää on luvassa. Kiireesti olemme tehneet viimeisetkin pihatyöt. Haravoineet lehdet ja kärränneet ne pois. Paljon ei jäänyt siivoustöitä keväälle. Kartanon kaikkien huoneiden ikkunoihin olen asentanut nyt jo päivien ajan jouluvaloja. Alakerran kahdeksassa ikkunassa loistaa joulutähti, laitan kuvia koko komeudesta illemmalla kun valot purevat paremmin. Kerron sitten samassa yhteydessä, miksi valojen asennus kesti niin kauan. Kyse on kuitenkin oikeiden varalamppujen metsästysoperaatiosta, joka meinasi viedä hermot.  Kissani Lumi muuten jaksaa päivystää ikkunalla katsellen, josko siellä naapurin Jeppe-kissaa näkyisi.      Vanhasta kelkasta on istuin lahonnut ajan saatossa pois. Koristeeksi kelkka vielä sopii hyvin.                                           Tähdet ovat syttyneet kar