Siirry pääsisältöön

Mitäs oville tehdään?

Kun yläkerrassa näyttää jo aika valmiilta lukuun ottamatta musiikkihuonetta ja käytävää, siirryn vähitellen remppaamaan alakertaa.
Jätän keväälle vierasaulan ja kodinhoitohuoneen kiveä jäljittelevän muovimaton irrottamisen, sillä alta ei löytynytkään lankkulattiaa, vaan levyt. Niiden alla ei tietämäni mukaan ole kunnollista lattiaa, joten ratkaisuksi pitäisi kehitellä aivan jotain muuta. Onko se sitten parketin asentaminen aulaan ja kodinhoitohuoneeseen laatta, mene ja tiedä.

Katse osui näitä miettiessä vanhoihin oviin ja kynnyksiin. Vanhojen talojen kunnostajat ja varsinkin sisustuslehdissä toimittajat vakuuttelevat kuluneisuuden puolesta. "Miten kauniita ovat maaleistaan rapistuneet ovet ja elämän jälkiä jättäneet kuluneet kynnykset." Niin minunkin mielestäni, mutta entäpä nämä  - katsellaan yhdessä.

Ensin pesin kuistin, eteisen ja aulan ovet. Oikein jynssäsin kynsin ja hampain, kun piintynyt lika ei muuten lähtenyt. Olinko tosiaan jättänyt ovet pesemättä kun muutimme? Ainakin kymmeniä ovia pesin, voi olla, että nämä ovet jäivät sittenkin jynssäämättä.
Vaihdoin vettä pari kertaa ja aina vain mustaa... Maaliakin ropisi lattialle aika paljon.

Luulenpa, että olette kanssani samaa mieltä: ovet on käsiteltävä uudelleen, rapsutettavat huonot kohdat kunnolla, hiottava ja maalattava uudelleen. Entäpä kynnykset? Maalistaan kulunut kynnys on hieno, mutta aulan kynnys on kaikkea muuta kuin kaunis. Pesunkin jälkeen se näyttää pelkästään likaiselta.

Juhlasalin ikivanhoissa peili- ja pariovissa on myös rumia viiruja ja maalirohtumia. Jos päätän kunnostaa ovet, se on suuri urakka. Jää pakostakin kevääseen, sillä eteisissä ei ole tarpeeksi lämmintä maalausta ajatellen.

Saleja voisi talven aikana kunnostaa tapetoimalla osan seinistä, osan voisi maalata.
Ainakaan työt eivät lopu, se on varma.
                             Pikkueteisestä kuistille vievä ovi. Pesty, mutta rapistunut maaleistaan.

                                        Vierasaulasta pikkueteiseen ja kuistille vievät pariovet.
                                                         Hienot omalla tavallaan.
                              Pitänee rapsutella irtoavat maalit pois, hioa ja maalata uudelleen.
                                              Kunnostettavia ovia riittää omiksi tarpeiksi.

Eteisten välinen kynnys on niin kulunut maaleistaan, että se on likaisen näköinen, vaikka se on jynssätty juuriharjalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti