Hyvin hitaasti olen alkanut elää uutta, parempaa ja rikkaampaa uutta vuotta. Vuotta 2016. En haluaisi päästää irti joulusta. Loppiaista seuraavana päivänä, kun joulun purkaminen tulee ajankohtaiseksi, tirautan omassa kappelissani varmaan pienet itkut purkaessani jouluseimeä. Vastahan sen rakensin, vastahan jouluseimessä tuikkivat lyhdyt ja suitsukkeista levisi seimen ympärille makea, mystinen tuoksu.
Minun on koettava vielä kerran tuo ihana joulun taika. Loppiaisena sytytän kappeliin kynttilät ja istun seimen äärelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Odottamaan ihmettä. Olisin halunnut jakaa tuon hetken tunnelman niin monien kanssa, mutta en vain saanut aikaiseksi kutsua kyläläisiä kappeliini. Ehkäpä ensi jouluna se toteutuu...
Tänään satoi maahan hento lumivaippa. En malttanut pitää kameraani kotelossa, vaan kiiruhdin pihalle ikuistamaan joulun koristelut ja valot. Miltähän kartano näyttää ensi viikolla, kun tähdet eivät tuikikaan sen ikkunoista?
Myrsky oli katkaissut suuresta sembramännystä melkoisen oksan, jota en suinkaan pilkkonut polttopuiksi, vaan asetin vanhan ja risan potkukelkan päälle koristeeksi. Irtonaisia pikkuoksia toin sisälle maljakkoon. Mikä tuoksu!
Joulutunnelmointi on nyt niin lopuillaan kuin olla voi. Huomenna alkavat työt.
Terassi, jossa kesällä on lepovuoteet, on nyt vanha potkuri, lyhtyjä ja sembramännyn oksa.
Taustalla maailman pisin navetta ( puolet kuuluu meille), jonka katon korjaukseen uppoaisi helposti miljoona. Kun sitä ei satu olemaan, uskaltaisiko pyytää talkooapua?
Loppiaisen jälkeen tähdet eivät enää tuiki ikkunoista.
Vaikea uskoa, että elämme jo vuotta 2016.
Minun on koettava vielä kerran tuo ihana joulun taika. Loppiaisena sytytän kappeliin kynttilät ja istun seimen äärelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Odottamaan ihmettä. Olisin halunnut jakaa tuon hetken tunnelman niin monien kanssa, mutta en vain saanut aikaiseksi kutsua kyläläisiä kappeliini. Ehkäpä ensi jouluna se toteutuu...
Tänään satoi maahan hento lumivaippa. En malttanut pitää kameraani kotelossa, vaan kiiruhdin pihalle ikuistamaan joulun koristelut ja valot. Miltähän kartano näyttää ensi viikolla, kun tähdet eivät tuikikaan sen ikkunoista?
Myrsky oli katkaissut suuresta sembramännystä melkoisen oksan, jota en suinkaan pilkkonut polttopuiksi, vaan asetin vanhan ja risan potkukelkan päälle koristeeksi. Irtonaisia pikkuoksia toin sisälle maljakkoon. Mikä tuoksu!
Joulutunnelmointi on nyt niin lopuillaan kuin olla voi. Huomenna alkavat työt.
Terassi, jossa kesällä on lepovuoteet, on nyt vanha potkuri, lyhtyjä ja sembramännyn oksa.
Taustalla maailman pisin navetta ( puolet kuuluu meille), jonka katon korjaukseen uppoaisi helposti miljoona. Kun sitä ei satu olemaan, uskaltaisiko pyytää talkooapua?
Loppiaisen jälkeen tähdet eivät enää tuiki ikkunoista.
Vaikea uskoa, että elämme jo vuotta 2016.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.