Kunnosta ja sisusta!

En malttanut edes silittää verhoa. Niin kiire minulla oli sitä kokeilemaan yläkerran keittiön tiskialtaan reunalle peittämään takana olevat vesijohdot ja putket. No, tämä kangaspalanen löytyi kodinhoitohuoneen kaapista, jonne olin sen siististi taittanut pesun jälkeen. Kangas on joskus ollut käytössä Helsingin-asunnon vessassa allasverhona niin ikään. Silloinkin minulla on ollut kiire ripustaa verho paikalleen, sillä en ole edes kunnolla ommellut sen päärmeitä, harsinut vain. Väreiltään tämä Ikeasta vuosia sitten ostettu kangas sopii keittiön turkoosi, terrakotta, musta ja valkoinen -tyyliin tai onko se edes tyyli...Tarkemmin sanottuna kangas on vuodelta 2010, design Malin Åkerblom. Laitan muutaman kuvan, mutta joskus sitten näette verhon myös silitettynä. Voihan se käytössä oieta itsestäänkin. Nyt hiihtämään, sillä aurinko tuli juuri pilvien takaa. Lähipellot odottavat.                                                   Silitystä vaille valmis.                      

Kannattaa siivota ruokakomeron kaappeja muulloinkin kun joulun alla. Mitä ihmettä on pienessä keltaisessa paperipussissa ja sen sisällä olevassa foliopakkauksessa? Roskiin vain, tuumasin ensin. Kun avasin folion, muistin oitis, mitä paketissa on: kuivattuja matsutakeja, tuoksuvalmuskoita! Miten kauniita ne ovatkaan. Kullankeltaisia, tuoksuvia ja rapsakan kuivia. Ne ovat olleet minulla useita vuosia säilössä (kaapissa). Kun sain ne lahjaksi keramiikkataiteilija Anu Pentikiltä Posion-reissultani, laitoin ne visusti talteen, en raaskinut niitä käyttää. Ja tallessahan nuo ovat pysyneet. Matsutake-sientä olen elämässäni maistanut kaksi kertaa, ensin veljeni luona Kemiössä, sitten Anu Pentikin luona Posiossa. Veljeni valmisti matsutakesta leivän päälle eräänlaista tahnaa. Myös Anun luona paistettua matsutakea nautimme leivän kanssa. Veljeni sienet olivat peräisin Sorsakoskelta Savosta, Anun sienet oli kerätty Posiolta. Matsutake on japania ja kirjaimellisesti matsutake tarkoittaa mänty

Sainpas jotain tehtyä. Maalasin vihdoin vajaan parin neliön verran yläkerran keittiön lattiaa. Kyseinen kohta jäi tammikuussa vain yhden maalauksen varaan kun tuli jotain muuta menoa. Nyt tuokin on sitten tehty ja kissa karkotettu alakertaan koko päiväksi, ettei sottaisi tassujaan. Hirveä huuto ja jyskytys oven takana. Hänhän osaa itse avata oven hyppäämällä kahvaan, mutta laitoin oven lukkoon. Mitä se mamma siellä oikein salaa häneltä puuhastelee? Voin oikein kuvitella sen tuskan, mikä kissalla on, kun ei pääse päällepäsmäriksi. Rapsutin myös yläkerran tasanteelta sisustusmaton mustat liimatöhnät pois ja hioin jo valmiiksi maalausta varten santapaperilla pinnat sileiksi. Keittiön harmaaseen seinään tarkoitetut tynnyreiden kannet, leipälapio ja kauhat olivat odottaneet nurkassa jo jonkin aikaa ripustamista. Ensin ruuvasin kansien taakse ruuvit, joihin kiinnitin rautalangan ripustamista varten. Naulat seinään ja navetasta löydetyt kamat seinälle. Omasta mielestäni ne ovat todella

Meidän alakerran keittiömme on kuin vahingossa muodikas. Mintunväriset kaapistot ovat jo lähes kaksi vuosikymmentä vanhat, mutta taas muotia. Ei sillä toisaalta väliä, onko muotia vai ei. Pidän paljon asioista ja esineistä, jotka ovat menneet pois muodista. Kuitenkin on kiva, kun huomaa, että jotkut asiat sen kun ovat ja pysyvät, kuten tämä minttu värinä. Myös mökillä minulla on minttukeittiö yhdistettynä shakkiruutulattiaan. Country Living -lehteä selatessani oikein kutkutti sisustussieluani, kun huomasin yhdessä jutussa paljon yhtäläisyyksiä oman keittiöni kanssa. Se mikä lehdessä oli valkoista, oli minulla kuitenkin puun väriä. Kun muutin tänne, halusin ensimmäisenä maalata puukatot ja -listat valkoisella. Nyt en enää ole niin varma. Olen tottunut lämpimään paneeliin. Jos kerran sen maalaa piiloon, ei takaisin voi ottaa.                                    Keittiössäni on ihan vahingossa muodikkaat värit.                                                      Kaapit odottavat

Leivotaan leipää ja annetaan remontin vieläkin odottaa. Harmi kun kaupoista saa usein vain ns. pullaleipää ja sekin on valmiiksi viipaloituna ja muovipussiin käärittynä. Helsingistä sentään sai ostaa hyvää rapeakuorista leipää, täällä ei. Niinpä tänään ryhdyin leipuriksi. Ihan hyvän näköistä tuli, mutta maku ei ollut sellainen kuin tähtäsin. Mummon tekemä savolaisrieska eli piimään leivottu oli mielessäni ja uskoin voivani tehdä  samanlaista. Laitoin puolet vettä ja puolet rasvatonta piimää. Mikä lopputulos: ihan kelvollista, mutta ei tarpeeksi suolaa, ei sitkoa eikä makua. Missä kohtaa meni väärin? Suurin virhe varmaan oli leipoa leipää sämpyläjauhoista. Jauhoissa ei ollut tarpeeksi ohra- ja ruisjauhoja. Pullamaisuus johtui osaksi siitä. Lisäksi olisi pitänyt varmaankin kylmänostattaa taikina jääkaapissa yön yli, mutta ei tällä luonteella jaksa niin kauan yhden leivänteon kanssa vääntää. Puoli tuntia taikina nousi ja nousikin hyvin. Uunissa leivät olivat 40 minuuttia 200 astee

Sain apua, ja blogin sivuelementit löydettiin ja asetettiin takaisin paikalleen. Kiitos avusta Jonna. Näkemisiin huomiseen. Teen silloin varsinaisen blogipäivityksen.

Ryhdyin hieman uudistamaan blogini ulkonäköä. Onnistuin hävittämään kaikki sivukuvat ja -tekstit. Samoin hävisi blogin otsikko, Kunnosta ja sisusta, enkä saanut sitä takaisin. Nyt meni siis sormi suuhun. Kärsivällisyyttä. Kyllä tämä tästä hoituu kun keksin keinot.

Mistä liene tullutkin päähäni ajatus tehdä tänään kääretorttua. Minulla oli kaikki ainekset: kananmunat, sokeri, perunajauho, vehnäjauho, leivinjauhe ja vadelmahyydykettä sekä tuoreita vadelmia pakastimesta. Vanha kunnon kääretorttu! Miten se voikin olla niin hyvää. Ohje on helppo: lasillinen munia, lasillinen jauhoja ja (vajaa) lasillinen sokeria. Munat ja sokeri vaahdoksi, joukkoon perunajauhot ja vehnäjauhot fifty fifty ja leivinjauhetta teelusikallinen. Näin seoksesta tulee sopivan sakeaa. Otetaan leivinpaperi ja levitetään se yli pellin laitojen ja levitetään seos tasaisesti pellille leivinpaperin päälle. Paistetaan vajaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kumotaan sitten paistettu pohja jo kuumana toisen leivinpaperin päälle, johon on siroteltu sokeria. Näin meidän äiti aina teki. Vielä kun pohja on kuuma, levitetään hillo tai hyydyke päälle ja saman tien kääritään rullalle. Ja samaan leivinpaperiin, minkä päälle kumottiin pohja, paketoidaan kääretorttu tiiviisti, jotta se saa rauha

Lunta tulee, vaikka piti sataa vettä. Hienoa. Päästään laduille. Eilen yritys hyvä 10. Harjavallassa oli tosi vähän lunta, mutta muutaman ihmisen voimin saimme ladun avattua ja hiihdimme viiden kilometrin lenkin. Palkintona punaiset posket ja uupunut olo. Omatekoisella ladulla on raskasta hiihtää. Tänään kun ei viitsinyt heti mennä tuiskun sekaan, oli oivallinen tilaisuus silittää rästissä olleet pyykkikasat. Noin kolmekymmentä keittiöpyyhettä, muutama tyynynpäällinen, viisi pöytäliinaa, serviettejä ja kissan syömäalustan kangastabletteja. Juu, ja lisäksi laudeliinat. Inhoan sydämeni pohjasta niitä "paperipellettejä", nimitän noin peflettejä... Jos hotellilla ei ole varaa tarjota saunomiseeni kangaslaudeliinoja, se hotelli ei ole minua varten. Omassa pop up -kartanossani saunojille on taatusti käytössä puhtaat ja silitetyt laudeliinat. Mietin silittäessäni ihan kaiken maailman asioita. Sen takia silittäminen onkin tärkeää  - tulee laittaneeksi ajatuksia järjestykseen ja sa

Anteeksi taas hiljaiselo näillä sivuilla. Olen rakentanut kartanolle omia kotisivuja. Toistaiseksi pääset niitä katsomaan osoitteesta www.tuorsniemi-spirit9.webnode.fi . Hankin piakkoin oman verkkotunnuksen, mutta siihen asti yllä oleva toimii. Näkemisiin!

Aamukahvilla selasin paikallista ilmaisjakelulehteä, jossa oli asumiseen liittyviä artikkeleita. Eräässä opastettiin kylpyhuoneremontin tekemisessä. Minulle siis erittäin ajankohtaista luettavaa. Asiantuntija kuitenkin kertoi ja otsikkoonkin se oli laitettu: Älä aloita kylpyhuoneen remonttia kivoista laatoista. Tärkein kysymys asiantuntijan mielestä on se, montako käyttäjää kylpyhuoneella on päivittäin. Hmm... Minä olin toiminut täysin väärin ja aloittanut kylpyhuoneeni remontoimisen ajatuksissani  - nähnyt sen sieluni silmin roomalaisine pylväineen ja kahvinvärisine lattialaattoineen. Mielikuvani siivin sitten olisin edennyt työläisiin ja ikäviinkin teknisiin juttuihin, jotka osaavat vain alan ammattilaiset ja hehän työn tulisivat tekemäänkin. Mielestäni tein juuri niin kuin piti. Mielikuvien inspiroimanahan ihminen tekee vaikka mitä. Jos ei ole haaveita, haluja ja toiveita, miten ihmeessä voi saada aikaan mitään konkreettista? Tietenkin pidän huolen siitä, että kylpyhuoneeseen tu