tiistai 9. helmikuuta 2016

Vanha kunnon kääretorttu

Mistä liene tullutkin päähäni ajatus tehdä tänään kääretorttua. Minulla oli kaikki ainekset: kananmunat, sokeri, perunajauho, vehnäjauho, leivinjauhe ja vadelmahyydykettä sekä tuoreita vadelmia pakastimesta.
Vanha kunnon kääretorttu! Miten se voikin olla niin hyvää. Ohje on helppo: lasillinen munia, lasillinen jauhoja ja (vajaa) lasillinen sokeria. Munat ja sokeri vaahdoksi, joukkoon perunajauhot ja vehnäjauhot fifty fifty ja leivinjauhetta teelusikallinen. Näin seoksesta tulee sopivan sakeaa.

Otetaan leivinpaperi ja levitetään se yli pellin laitojen ja levitetään seos tasaisesti pellille leivinpaperin päälle. Paistetaan vajaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kumotaan sitten paistettu pohja jo kuumana toisen leivinpaperin päälle, johon on siroteltu sokeria. Näin meidän äiti aina teki.

Vielä kun pohja on kuuma, levitetään hillo tai hyydyke päälle ja saman tien kääritään rullalle. Ja samaan leivinpaperiin, minkä päälle kumottiin pohja, paketoidaan kääretorttu tiiviisti, jotta se saa rauhassa tekeytyä. On tärkeää, että teet rullan vielä kun levy on lämmin. Kylmä levy ei kierry vaan repeilee palasiksi.

No, niinhän siinä kävi, etten malttanut kauan aikaa kääretortun olla paketissa. Leikkasin kummatkin päät siistiksi. Pääthän eivät ole niin hyviä, sillä täytettä ei niissä ole niin paljon kuin keskemmällä...

Teille leikkasin kunnon palan näytteeksi. Nautin sen iltateen kanssa tänään hieman myöhemmin. Muuten, kaikenlaiset rasvaiset kreemit eivät mielestäni kuulu kotona tehtyihin kääretorttuihin. Mitä suotta ottamaan turhia kaloreita.
    Leivinpaperin pohjalle ripotellaan sokeria, joka tarttuu sitten kääretorttuun kun kierrät sen rullalle.
                Melkein pyöreä. Pohja loppui kesken. Yksi viinimarja oli pujahtanut vadelmien sekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...