Portaiden kunnostus

No niin. Löytyihän se työvire uudelleen kun kävi hieman kurssiloilla piristäytymässä ja tapaamassa kollegoita ja monen alan asiantuntijoita.
Tänään on ollut hurjan innostava päivä. Sen lisäksi, että olen tehnyt oikeita kirjoitustöitä, olen myös vihdoinkin jaksanut repiä yläkertaan vieviltä portailta irti ne kammottavat tummat kokolattiamatot.

Mustaa liimaa jäi hirveä määrä portaisiin. Yritin rapsuttaa sitä pois vanhalla puukolla, kun mikään muu teräase ei tehonnut. Silti jäi nurkkiin melkoiset määrät töhnää. Imuri oli vieressä ja sitä mukaa kun rapsutin, imaisin moskat imuriin. Kuivaa tavaraa se on, joten ei vaaraa imurille.

Muutaman rapun ehdin rapsutella. Sitten huomasin, etten pärjää ilman suojanaamaria. Kurkussa alkoi jo tökkiä. Jätin työn kesken vähäksi aikaa.

Entiset tummat portaat ovat nyt kermanvalkoiset mustine liimatahroineen. Koska kuitenkin joudun maalaamaan raput, vaihdan värin valkoiseen. Nuo puunväriset seinät ja katto jäävät, sillä rakennustutkija Museovirastolta sanoi suoraan, ettei niitä saa maalata. Ne edustavat omaa aikaansa. Eivätkös nuo sormipaneelilta vaikuta?

Myös muuta remppaa on tiedossa. Ala-aulan kivijäljitelmämuovimatto lentää kohta roskiin ja tilalle tulee LuviaWoodin lautalattia. Näin etenen huone huoneelta ja poistan muovia lattioilta. Kukkaroon pitää välillä vilkaista ja jos siltä näyttää, otan aikalisän.

                                                Musta töhnä ei tahdo lähteä millään irti.

                                          Ja näitä portaita ei enää ikinä peitetä kokolattiamatolla.

                   Pitää ilmeisesti käydä vuokraamassa hiomakone vai lähtisikö mönjä pois jollain aineella?

     Tämmöistä tavaraa kiskoin hartiavoimin irti. Vuosikymmenten lika on piintynyt mattoon kiinni.

                                                        Kova urakka on vielä edessä, mutta tätähän se on...