Siirry pääsisältöön

Ripaus turkoosia sisustukseen

Pitkään pilviverhon takana majaillut aurinko yrittää saada valtaa. Ensimmäisenä aurinko ulottaa säteensä yläkerran keittiöön. Juuri kun ehdin ottaa kameran, aurinko karkaa näkyvistä. Ihanan valoisaa kuitenkin on.
Jotkut värit seuraavat ihmistä koko iän. Minua seuraa turkoosi tai seuraanko minä sitä  - molempi parempi.
Muotiasioihin en perusta, sen jo tiedättekin. Mikä näyttää omaan ja läheisten ihmisten silmiin hyvälle, riittää minulle. Sellainen sisustaja minä olen.

Turkoosi tuli yläkerran keittiöön vaivihkaa valkoisen, mustan ja harmaan kaveriksi. Periaatteeni oli, etten hanki mitään uutta. Varastoistani löytyi Tampereen-asunnon turkoosi kaihdin, joka oli perua kirjastani Sisustus luo kodin (WSOY). Verhon ompeli Vallila. Turkoosi 70-luvun matto, joka palveli Helsingin-asunnon olohuoneessa, löytyi haja-asutusalueen roskiksesta vuosia sitten. Matto oli sahanpuruinen. Vintiltä varmaan suoraan auton takapaksiin nostettu ja roskikseen kiikutettu. Mikä matto! Mikä väri! Matto oli putipuhdas, ei ehkä koskaan pidetty. Se kaipasi vaan tomutusta ja imurointia.

Vanhan puulaatikon päälle asettelin koristeeksi ruosteisen vaa´an, johon löytyi mökin komerosta kaksi marjanpoimuria, vihertävä ja sininen. Kirpparilta ostin pöydälle kannun, joka osoittautui lopulta iäkkääksi portugalilaiseksi vintage-astiaksi.

Käväisin kameran kanssa myös Maria Charlotta -huoneessa, jossa on kunnostuksen jälkeen yöpynyt vasta kolme henkilöä: Olivia, Maija ja Laura. Odotetaanpas kesää, niin eiköhän huoneelle tule käyttöä. Kuulin taannoin, että tila on ollut joskus muinoin ns. jauhohuone.

Yläkerran suihkuhuoneessa on Vallilan suihkuverho, jossa turkoosia, kuten myös pyyhkeissä.
Mitä pidemmälle kevät ehtii, sitä kauniimmalta turkoosi näyttää.
                                                     Keittiön värimaailmaa.
                                             Vintage-kannu, vintage-kulho, vintage-ihminen!
                                      Iäkkäät marjanpoimurit otan välillä käyttöön, kun lähden marjaan.
                                                   Sininen purkki on uusin tulokas keittiöön.
                          Tarjottimia minulla on runsaasti, joka lähtöön. Jotkut joutavat koristeeksi.
                                                     Turkoosi on minun värini.
                         Maria Charlotta. Huone, jonka olen itse kunnostanut ja sisustanut.
                                           Puukala kylpyhuoneen ikkunan sisällä.
                                                Suihkutilassakin turkoosi pilkistelee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti