Pitkään pilviverhon takana majaillut aurinko yrittää saada valtaa. Ensimmäisenä aurinko ulottaa säteensä yläkerran keittiöön. Juuri kun ehdin ottaa kameran, aurinko karkaa näkyvistä. Ihanan valoisaa kuitenkin on.
Jotkut värit seuraavat ihmistä koko iän. Minua seuraa turkoosi tai seuraanko minä sitä - molempi parempi.
Muotiasioihin en perusta, sen jo tiedättekin. Mikä näyttää omaan ja läheisten ihmisten silmiin hyvälle, riittää minulle. Sellainen sisustaja minä olen.
Turkoosi tuli yläkerran keittiöön vaivihkaa valkoisen, mustan ja harmaan kaveriksi. Periaatteeni oli, etten hanki mitään uutta. Varastoistani löytyi Tampereen-asunnon turkoosi kaihdin, joka oli perua kirjastani Sisustus luo kodin (WSOY). Verhon ompeli Vallila. Turkoosi 70-luvun matto, joka palveli Helsingin-asunnon olohuoneessa, löytyi haja-asutusalueen roskiksesta vuosia sitten. Matto oli sahanpuruinen. Vintiltä varmaan suoraan auton takapaksiin nostettu ja roskikseen kiikutettu. Mikä matto! Mikä väri! Matto oli putipuhdas, ei ehkä koskaan pidetty. Se kaipasi vaan tomutusta ja imurointia.
Vanhan puulaatikon päälle asettelin koristeeksi ruosteisen vaa´an, johon löytyi mökin komerosta kaksi marjanpoimuria, vihertävä ja sininen. Kirpparilta ostin pöydälle kannun, joka osoittautui lopulta iäkkääksi portugalilaiseksi vintage-astiaksi.
Käväisin kameran kanssa myös Maria Charlotta -huoneessa, jossa on kunnostuksen jälkeen yöpynyt vasta kolme henkilöä: Olivia, Maija ja Laura. Odotetaanpas kesää, niin eiköhän huoneelle tule käyttöä. Kuulin taannoin, että tila on ollut joskus muinoin ns. jauhohuone.
Yläkerran suihkuhuoneessa on Vallilan suihkuverho, jossa turkoosia, kuten myös pyyhkeissä.
Mitä pidemmälle kevät ehtii, sitä kauniimmalta turkoosi näyttää.
Keittiön värimaailmaa.
Vintage-kannu, vintage-kulho, vintage-ihminen!
Iäkkäät marjanpoimurit otan välillä käyttöön, kun lähden marjaan.
Sininen purkki on uusin tulokas keittiöön.
Tarjottimia minulla on runsaasti, joka lähtöön. Jotkut joutavat koristeeksi.
Turkoosi on minun värini.
Maria Charlotta. Huone, jonka olen itse kunnostanut ja sisustanut.
Puukala kylpyhuoneen ikkunan sisällä.
Suihkutilassakin turkoosi pilkistelee.
Jotkut värit seuraavat ihmistä koko iän. Minua seuraa turkoosi tai seuraanko minä sitä - molempi parempi.
Muotiasioihin en perusta, sen jo tiedättekin. Mikä näyttää omaan ja läheisten ihmisten silmiin hyvälle, riittää minulle. Sellainen sisustaja minä olen.
Turkoosi tuli yläkerran keittiöön vaivihkaa valkoisen, mustan ja harmaan kaveriksi. Periaatteeni oli, etten hanki mitään uutta. Varastoistani löytyi Tampereen-asunnon turkoosi kaihdin, joka oli perua kirjastani Sisustus luo kodin (WSOY). Verhon ompeli Vallila. Turkoosi 70-luvun matto, joka palveli Helsingin-asunnon olohuoneessa, löytyi haja-asutusalueen roskiksesta vuosia sitten. Matto oli sahanpuruinen. Vintiltä varmaan suoraan auton takapaksiin nostettu ja roskikseen kiikutettu. Mikä matto! Mikä väri! Matto oli putipuhdas, ei ehkä koskaan pidetty. Se kaipasi vaan tomutusta ja imurointia.
Vanhan puulaatikon päälle asettelin koristeeksi ruosteisen vaa´an, johon löytyi mökin komerosta kaksi marjanpoimuria, vihertävä ja sininen. Kirpparilta ostin pöydälle kannun, joka osoittautui lopulta iäkkääksi portugalilaiseksi vintage-astiaksi.
Käväisin kameran kanssa myös Maria Charlotta -huoneessa, jossa on kunnostuksen jälkeen yöpynyt vasta kolme henkilöä: Olivia, Maija ja Laura. Odotetaanpas kesää, niin eiköhän huoneelle tule käyttöä. Kuulin taannoin, että tila on ollut joskus muinoin ns. jauhohuone.
Yläkerran suihkuhuoneessa on Vallilan suihkuverho, jossa turkoosia, kuten myös pyyhkeissä.
Mitä pidemmälle kevät ehtii, sitä kauniimmalta turkoosi näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.