tiistai 5. heinäkuuta 2016

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista.


Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin.

Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla.

Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista portaista. Aine irrotti jopa jäljellä olleita liiman rippeitä. Olen ennenkin sanonut, että ihmeaine koko tuote.

Kun portaat olivat täysin kuivat (odotin seuraavaan päivään), oli kittauksen vuoro. Ikivanhoissa rapuissa oli jonkin verran koloja, jotka peitin lastaa käyttämällä Lakkakitti-nimisellä aineella. Kitti silotti rohtuneet pinnat ja peitti kolot. Enpä olisi tätäkään tuotetta osannut hankkia, ellen olisi saanut Tikkurilalta täydellisiä rapunkunnostusohjeita!

Sitten olikin pohjamaalauksen vuoro. Luja-pohjamaalilla maalasin joka toisen rappusen, pitihän rappuja voida käyttää remontin ajan. Yllätys oli suuri, kun raput olivat kosketuskuivat alle tunnissa. Maalasinkin  parin tunnin kuluttua ripeästi myös muut raput.
Pohjamaali oli nimensä oloinen: raput jäivät mattapintaisiksi ja hieman karheiksi vastaanottamaan lopullisen maalin.

En halunnut täysin puhtaan valkoisia portaita, vaan valitsin pehmeän, silkkimäisen Damasti-sävyn (F 485), joka sekoitettiin Betoluxakvaan (412 TVT).

Seinässä oleva sormipaneeli aiheutti suurimman hankaluuden. Aaltoilevana rappuihin saakka laskeutuvaa paneelia kun ei saanut töhrätä. Tässä tapauksessa maalarinteippiä oli hankala käyttää, joten kolot piti maalata erikseen pienellä pensselillä. Silti en täysin onnistunut pitämään paneelia siistinä, vaan rappujen ja paneelin liittymäkohtiin tuli maalisottaa. Nyt mietin, miten saan reunakohdan siistityksi.

Kesätaloudenhoitajamme Kreeta lohduttelikin sanomalla, että tuskin kukaan tutkii noita kohtia suurennuslasin kanssa. Itseäni ne tietenkin häiritsevät. Katsotaan, kuinka kauan...

Betoluxakva kuivui todella nopeasti. Lopulliseen kovuuteensa se asettuu parin viikon kuluttua maalauksesta. Siihen asti korkokengät ovat pannassa.
Jälkikirjoitus: Unohdin tärkeän yksityiskohdan  - Betoluxakvan päälle maalasin vielä liukuesteen. Sekoitin Liukueste-jauhetta maaliin ja sivelin pensselillä sekoituksen jokaiseen askelmaan. En kuitenkaan käsitellyt nurkkia, enkä muutenkaan kovin tarkasti rajannut aluetta. Hyvin pitää, ei luista villasukillakaan.

             Sanoisinko, että hienot! Osaan tehdä, kun saan täydelliset ohjeet. Kuvataiteileija Liisa Pajula-Mäkisen maalaus sopii kuin valettu portaikon paneeliseiniin.
                         Portaiden sävy on astetta vaaleampi kuin pylväs ja aulan välinen seinä.
                                    Elefanttikin on iloinen, kun portaat tulivat vihdoin kuntoon.
            Rapsuttelu, hionta, pesu, kittaus, pohjamaalaus ja pintamaali ja liukuestejauhe.    Työstä kävi.
         Aaltoilevan paneeliseinän ja rappujen väli oli hankala maalattava. Ihan sottaamatta en selvinnyt.
       Ei paljon naurattanut, kun piti ryhtyä irrottamaan liimoja kokolattiamaton jäljiltä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...