tiistai 2. toukokuuta 2017

Ruukkupuutarha, Paloma Paulan Provence avautuu

Niin pienestä se lähtee. Kevät ja kesä! Ensimmäinen lämmin päivä ja jo vihertää navetan takana. Toin syksyllä kuusi yrttiä talvisäilytykseen sisälle. Kaksi kuoli, mutta loput neljä ovat hengissä. Sitruunamelissa ja lehtiselleri ovat jo melko puskia, rosmariini sinnittelee...

Tänään, jo melko lämpimän vapun jälkeen navetan seinustalla on suorastaan kuuma. Tämä pikku paratiisini, oma Ranskan Provenceni, on minulle hyvin rakas. Tänään istuskelin auringon paahteessa ja puuhastelin hieman yrttien sijoitellessani ja tutkiessani uutta kasvustoa. Viinimarja oli jo lehdessä. Varsi nojasi kuumaan kivimuuriin ja näytti sekin nauttivan auringosta. Raparperit olivat yhdessä päivässä kasvattaneet jo lehtiä. Mukuloitakin oli vielä runsaasti.

Ruukku- ja laatikkopuutarhani alkaa muotoutua vähitellen. Vielä ei kannata yrttien siemeniä pistää multaan, mutta ei siihen kauan mene. Pakkasyöt alkavat olla nähty.

Puutarhani ympäristö vain on aikamoista slummia. Ns. liiteri on kyhätty kasaan jätemateriaaleista ja liiterin ympärillä on paljon raskasta rojua, jota emme ole saaneet aikaiseksi hävittää. Pitäisi ottaa järeämmät apukeinot käyttöön, traktori ja kauhakuormaaja tai paremminkin jättipihdit, jotka nostaisivat kaikenlaiset kehikot ja lavat huis hiiteen. Pian kuitenki ohdakkeet ja nokkospehkot ottavat vallan, romut jäävät piiloon katseilta.

Navetan kivimuuriseinien katve on todella ihana paikka. Siellä voisi järjestää vaikka pienet kutsut, ruokatapahtuman, jos vain ihmiset ymmärtäisivät romuromantiikan päälle. Olenko ainoa romantikko? En kai. Kartanon saleissa on oma tunnelmansa ja juhlat sisällä ovat kesälläkin paikallaan. Mutta navetan seinustalle pöytä ja tuolit, grilli ja salaatit noukittaisiin ruukuista ja laatikoista.

Jos osallistujia Paloma Paulan navetanseinus-Provence-ravintolapäivään vain löytyy, pistän homman pystyyn.

Hienoa kevättä kaikille!
                                             Sisältä ulos kohti navetan seinustaa.
             Kesä tuli yhdessä päivässä. Talven sisällä sinnitelleet yrtit pääsivät auringon ihanaan valoon.
                                  Kuumuus aiheutti sen, että heti piti kastella.
                                                      Tein vanhoista kattotiilistä reunuksen.
                                           Viinimarja teki kahdessa päivässä lehdet.
                        Raivasin pajukkoa ovien edestä, mutta tiedän, että pian ottavat ohdakkeet vallan.
                                  Söpöläiset eli raparperin poikaset kasvavat hurjaa vauhtia.
                         Projekti on vielä levällään, mutta tästä se lähtee.
 Raahasimme navetasta ulos ihastuttavan pöydän tapaisen. Harjasin pölyistä ja sade saa pestä loput pölypiintymät. 




                                     Minulla on töissä mukana uskollinen apuri, Lumi-kissani.
                                Lumi tykkää kottikärryistä. Hyppäsi heti kyytiin.




1 kommentti:

  1. Aivan ihana paikka..ja tuo ihana Lumi..onpa elämä hyvää!

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...