Kunnosta ja sisusta!

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoin haalistunut kuistilla ja siihen oli tullut jos jonkinmoista läikkää. Minulla sattui olemaan edellisten asukkaiden verannan komeroon jättämää pellavaöljyä, jolla aloin hoitaa pöydän pintaa. Otin kangasrätin, johon lorautin pullosta öljyä, ja hinkkasin öljyä pyörivien liikkein pöytään. Aika paljon pinta imi. Lopuksi pyyhin vielä kuivalla rätillä pinnan tasaiseksi. Hieno tuli. Ruokasalissa tuoksuu ihana pellavaöljy. Ihanaa, ettei tarvinnut ryhtyä petsaamaan. Huom! Öljyinen rätti voi syttyä itsestään tuleen. Huuhdo rätti vedellä ja vie vaikka ulos kuivumaan.                                      Puun syyt ja värit tulivat hienosti näkyviin öljyämisen jälkeen.                                    Antiikkipöydän pinta oli pahoin haalistunut ennen käsittelyä.

Oma piha, oma aika Elokuu on kuukausista parhain kaikin puolin. Ehkä juuri siksi, että olen syntynyt elokuussa. Tunnen nahkani alla elokuun läpikotoisin, sen lämpimät yöt, usvaiset kosteat aamut ja polttavan päivän. Kaikki kypsyy. Juice lauloi ...elokuu, kun minä olen viljaa...  - ehkei ihan sentään, sillä oloni on mitä mainioin: vadelmat, viinimarjat ja karviaiset odottavat joka päivä poimijaansa. Mustikat saavat odottaa vielä metsässä. Pidän siitä, ettei kaikki ole niin viilattua ja höylättyä, ei, vaikka oltaisiin kartanon pihamaalla. No, kartano onkin romuromanttinen, miksei myös kaikki muu! Paremmin pihalle sopivat ruostuneet menneen ajan romut, kuin modernit koristeet. Tuorsniemen kartano tunnettiin maatilakeskuksena jo 1800-luvulla. Hunajatilanakin Tuorsniemi on tunnettu. Siitä muistutuksena tien varressa on nyt Pertin tallinvintiltä raahaama "mehiläiskoti", jota ensin koirankopiksi luulimme. Itse halusin tien viereen myös yhden maitotonkan. Romu pyörä kertoo lop