Oma piha, oma aika
Elokuu on kuukausista parhain kaikin puolin. Ehkä juuri siksi, että olen syntynyt elokuussa. Tunnen nahkani alla elokuun läpikotoisin, sen lämpimät yöt, usvaiset kosteat aamut ja polttavan päivän.
Kaikki kypsyy. Juice lauloi ...elokuu, kun minä olen viljaa... - ehkei ihan sentään, sillä oloni on mitä mainioin: vadelmat, viinimarjat ja karviaiset odottavat joka päivä poimijaansa. Mustikat saavat odottaa vielä metsässä.
Pidän siitä, ettei kaikki ole niin viilattua ja höylättyä, ei, vaikka oltaisiin kartanon pihamaalla. No, kartano onkin romuromanttinen, miksei myös kaikki muu! Paremmin pihalle sopivat ruostuneet menneen ajan romut, kuin modernit koristeet. Tuorsniemen kartano tunnettiin maatilakeskuksena jo 1800-luvulla. Hunajatilanakin Tuorsniemi on tunnettu. Siitä muistutuksena tien varressa on nyt Pertin tallinvintiltä raahaama "mehiläiskoti", jota ensin koirankopiksi luulimme. Itse halusin tien viereen myös yhden maitotonkan.
Romu pyörä kertoo lopullisen totuutensa siitä, keitä vanhan ajan ja tavaran rakastajia kartanossa asuu.
Jotenkin kotoisampaa näin.
Eilen ilmestyneestä Oma aika -lehdestä muuten voit lukea, millaisia tunteiden myllerryksiä koimme maalle muutettuamme kolme vuotta sitten. Haastattelin itseäni ja kirjoitin jutun. Ikävä Helsinkiin? Ei enää yhtään.
Hankkiessamme tonkan, siihen oli jo valmiiksi kirjoitettu drinkin nimi.
Navetasta löytyi hieno pöytä ja mehiläislaatikoita (luulisin) tasoksi.
Olen onnekas, kun navetasta löytyy vieläkin ihania pihan koristuksia.
Ulkokypyläkin koristautui.
Isännän tien viereen raahaama mehiläiskoppi muistuttaa vanhasta ajasta.
Romuromantikkojen romuja aidan vieressä.
Jihuu mikä ruoste.
Kohta valaisee kynttilänvalo elokuun tummuvia iltoja.
Elokuu on kuukausista parhain kaikin puolin. Ehkä juuri siksi, että olen syntynyt elokuussa. Tunnen nahkani alla elokuun läpikotoisin, sen lämpimät yöt, usvaiset kosteat aamut ja polttavan päivän.
Kaikki kypsyy. Juice lauloi ...elokuu, kun minä olen viljaa... - ehkei ihan sentään, sillä oloni on mitä mainioin: vadelmat, viinimarjat ja karviaiset odottavat joka päivä poimijaansa. Mustikat saavat odottaa vielä metsässä.
Pidän siitä, ettei kaikki ole niin viilattua ja höylättyä, ei, vaikka oltaisiin kartanon pihamaalla. No, kartano onkin romuromanttinen, miksei myös kaikki muu! Paremmin pihalle sopivat ruostuneet menneen ajan romut, kuin modernit koristeet. Tuorsniemen kartano tunnettiin maatilakeskuksena jo 1800-luvulla. Hunajatilanakin Tuorsniemi on tunnettu. Siitä muistutuksena tien varressa on nyt Pertin tallinvintiltä raahaama "mehiläiskoti", jota ensin koirankopiksi luulimme. Itse halusin tien viereen myös yhden maitotonkan.
Romu pyörä kertoo lopullisen totuutensa siitä, keitä vanhan ajan ja tavaran rakastajia kartanossa asuu.
Jotenkin kotoisampaa näin.
Eilen ilmestyneestä Oma aika -lehdestä muuten voit lukea, millaisia tunteiden myllerryksiä koimme maalle muutettuamme kolme vuotta sitten. Haastattelin itseäni ja kirjoitin jutun. Ikävä Helsinkiin? Ei enää yhtään.
Kivoja kuvia. Ihana tunnelma.
VastaaPoista