lauantai 6. tammikuuta 2018

Vanhanaikainen sielu & sisustus

Niin vain on. Jossain vaiheessa elämää tulevat vuodet, jolloin ei tarvitse enää kokeilla kaikkea ja todistella pitävänsä jostakin muusta kuin oikeasti pitää. Silloin voi palata juurilleen tai pikemminkin pysyä juurillaan.
Olen vanhanaikainen sielu. Pidän vanhanaikaisista esineistä, huonekaluista ja sisustuksesta. En tarvitse yhtään modernia esinettä saatikka ostaisin jotain uutta. Käytän niitä tavaroita, joita minulla on ennestään.
Olen monta kertaa sanonut, ettei kauniin sisustuksen ja kauniin tyylin syntymiseen mene rahaa enempää. Moni uskoo vieläkin, että kalliit merkkituotteet ovat tae hyvästä mausta. Uskoo, mutta ei usko kuitenkaan. Kun luottaa vanhaan, arvostaa samalla menneitä sukupolvia ja heidän makukäsityksiään. Ne syntyivät arkipäivän käyttötarpeesta ja ihmisen luontaisesta kauneudentajusta. Sitä meillä on jokaisella.
Loppiaisen tunnelmakuvia kartanolta, olkaa hyvä.
                                               Vanhanaikainen asetelma.


                    Kun muut heräävät, Lumi ottaa paikkansa makuuhuoneesta ja alkaa nukkua.
                                     Joulukortit vielä päivän keittiön ikkunalla.



                                                     Yläkerran portaat.
                                       Bonanza-päiväliljassa on vielä viisi nuppua.
                                          Maria Charlotta -kammarissa loistaa vielä joulutähti.
                                           Hirsiseinän herkkiä koristuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Retrottaa, euron verhot kodinhoitohuoneeseen

Eilen minua viehätti kirpparikäynnilläni 70-luvun paksut, puuvillaiset retroverhot. Noukin ne itselleni eurolla. Pesin ja silitin. Pujotteli...